Poikkitaiteellisia tutkimuksia

 Viimeisimpään tutkimukseen

 Poikkitaiteellisia ja -tieteellisiä tutkimuksia julkaistaan maassamme tarjolla olevaan aiheistoon nähden häkellyttävän vähän. Näin muodoin arkisen elämän sankarimme, Hartsu ja Pieru-täti, ovat raahanneet ensikortensa aluillaan olevaan kekoon. Lukekaa, mykistykää ja kokekaa ahaa!-elämys...valaistukaa!

 Abelius Sikatemia, poikkitaiteen dosentti

 

TUTKIMUS NO 1: LIPSASET

Juvan hautausmaalla vierailleet ovat varmaan todenneet siellä olevan lukuisia hautakiviä, joissa lukee nimi Lipsanen. Sukua onkin asunut ko seudulla jo ainakin 1800- luvun alusta asti.
 Keskitymme tässä sukuselvityksessä kahden veljeksen, Albinin ja Gabrielin, elämänvaiheisiin.

Veljekset asuivat puussa, Auvilan kylässä , Enoveden rannalla. Suuri käärmeiden pelko sai heidät tekemään ”kotinsa” vankan koivun oksanhaaraan. ( kuvat 1 ,2 ) Eräänä myrskyisenä yönä salama iski puuhun,  pakottaen veljekset astumaan maan kamaralle, etsimään uusia asumismuotoja. Tämä tapahtui juuri 1900- luvun alussa. Tapahtumasta käynnistyi huiman nopea evoluutio, jollaista ei minkään muun suvun kohdalla ole tavattu.

kuva 1 kuva 2 

Veljeksistä Gabriel ilmeisesti säikähti niin kovin, että syöksyi suinpäin Enoveteen. Tietojen mukaan hän ei suostunut enää kuivalle maalle palaamaankaan. Gabriel onkin ns. ” Vesi- Lipsasten ” kanta- isä. Heitä todistetusti tavataan vieläkin esi- isänsä asuinsijoilta. ( kuvat 3 , 4 ) Gabrielin poistuttua autuaammille vesistöille, saatiin hänen maallinen tomumajansa onnistuneesti haudatuksi Koikkalan hautausmaalle, todisteeksi jälkipolville. Haudasta onkin muodostunut suosittu ” pyhiinvaelluskohde ”. Gabrielin jälkeläisiä on asumismuodostaan johtuen mahdoton laskea tai muutenkaan rekisteröidä.

kuva 3 kuva 4

Veljeksistä Albin valitsi kuivalla maalla asumisen. Kahdelle jalalle nousu ja kädentaitojen kehittyminen oli kohdallaan ilmiömäisen nopeaa! Asuinsijoiltaan on löytynyt mm. kirveenterä, kenties joissain myyttisissä rituaalimenoissa käytetty kaulakääty sekä taitavasti hyötykäyttöön otettu luonnonlähde. ( kuvat 5 , 6 ) Albinin päätettyä maallisen vaelluksensa, haudattiin hänet Juvan hautausmaalle. Albinia pidetään ns. ” Metsä- Lipsasten ” kanta- isänä.

kuva 5 kuva 6

Albinin jälkeläisistä on varmuudella tietoa vain yhdestä. Aikoinaan itselleen Johnny- nimeä toivonut taiteilijapersoona polveutuu juuri Albinista. Synnyttäjästä ei ole aivan sataprosenttista varmuutta, mutta huhujen mukaan hän olisi Albinin pikkuserkku, sukujaan Kupsanen. ( Hatsolan sukuhaara )

On todella harvinaista ja mielenkiintoista, miten nopea kehityskaari ko suvulla on ollut. Ajatellen, että laskeutuminen puusta tapahtui vasta 1900- luvun alussa, em jälkeläinen on sopeutunut nykyaikaiseen sivilisaatioon täydellisesti. Hän osaa todistetusti käyttää jopa wc: tä jättämättä jarrujälkiä. Siihen kun ei pysty valtaosa nykyihmisistä vieläkään. Ainoana ”sukurasitteena” hänellä tuntuu olevan taipumus kerätä esi- isiensä suuresti pelkäämiä käärmeitä. Vahvan geneettisen perimän piikkiin voitaneen laittaa myös mieltymyksensä koristella itseään erilaisin kaulakäädyin.

 Tutkimuksen tukena olevat esineet ja muut löydökset on löydetty / kuvattu elokuussa 2007.

 Johtava Lipsaslogi

Pieru- täti 

(26.8.2007)

TUTKIMUS NO 2: NORPANSUOJELUN TARPEELLISUUS?

Norpansuojeluko tarpeellista?

 Viimeisten tutkimusten perusteella voidaan kyseenalaistaa monien uhanalaisina pidettyjen eläinlajien suojelun järkevyys. Muun muassa kyykanta on paikoitellen kasvanut kiusallisen suureksi.

 Keskitymme kuitenkin tässä artikkelissa toiseen uhanalaiseen? lajiin: Norpansuojelu on Suomessa jo vuosia perustunut enemmän tunteeseen kuin tarpeeseen. ( esim. ”Kuutit ovat söpöjä” – liike) Kuitenkin on havaittu monien norppien itse hakeutuneen pois perinteisiltä asuinsijoiltaan, sopeutuen kapitalistiseen ” kuivalla maalla ”- asumiseen.

 Esimerkkitapauksemme tulee läheisestä S- kirjaimella alkavasta kaupungista: Ihmisen muodon ottaneen Kuutin ( uros) tiedetään todistetusti asuvan kaupungin parhaalla paikalla 100 neliön suuruisessa asunnossa, yksin. Kuuttimme on siltä osin ” luonnonlapsi” , ettei hänellä ole esimerkiksi televisiota, eikä juuri muutakaan elektroniikkaa. Valveutuneesta mielenlaadusta kertoo kuitenkin esimerkkitapauksemme kulutustottumukset; hän ostaa melkein kaikki tarvitsemansa hyödykkeet kehitysmaakaupasta, varmentaen näin, että neekereitä varmasti riistetään. ( esim. ” epäreilunkaupan”- tuotteet) Lisäksi Kuuttimme on vegaani, sekä toimii opetustehtävissä. ( ei kuitenkaan uimaopettajana)

 Kaikesta voi siis päätellä, että laji kykenee itse suojelemaan itseään, ja halutessaan sopeutumaan ympäröiviin olosuhteisiin loistavasti! Reviiriksi näyttää riittävän em 100 neliötä / yksilö. Jopa perinteisestä kalapainotteisesta ravinnosta luopuminen näyttää luonnistuvan.

 Voitaneen siis julistaa norppa ” ei-enää-niin-uhanalaiseksi”- lajiksi. Suojelun lopettamisen myötä vapautuvat rahavarat voidaan lyhentämättöminä ohjata Osuuspankissa avatulle  ”Pelastakaa edes Pieru- täti”- tilille. Kiitos jo etukäteen!

Pieru- täti

 Johtava Norppalogi

(6.9.2007)

TUTKIMUS NO 3: RUISLEIVÄT TESTISSÄ

Tunnettuna rukiisen leivän suurkuluttajana, testattavakseni on uskottu kahta erilaista, Savossa valmistettua ruisleipää. Kaikki ruisleipinä itseään mainostavat eivät suinkaan ole täysin "ehtaa" tavaraa, vaan sekaan on pantu, jos ei nyt aivan petäjäistä, mutta esim. vehnäjauhoa.
Testin toinen osapuoli oli juuri tällainen "sekaleipä" ja toinen koostumukseltaan 100% rukiinen.Seuraavassa lyhyt esittely kokeen kohteista.

LEIPÄ NO 1:  MARSKIN RUKIINEN ARINALEIPÄ

Valmistaja: SuurSavon leipomo, Mikkeli. Tuote kuuluu alakategorialtaan ns. jälkiuunileipiin. ja on testaajalle ennaltaankin jonkin verran tuttu. Ruispitoisuus 46% (rouheina, jauhoina ja maltaina), sisältää vehnää.

LEIPÄ NO 2:  PUUMALAN LUOMURUISLEIPÄ

Valmistaja: Puumalan leipomo, Puumala. 100% luomuruisjauhoista leivottu leipä, testaajalle uusi tuttavuus.

Vertailussa pisteytettiin (0-100) seuraavat elementit, joita vielä painotettiin eri tavoin: Pakkaus, koostumus, maku tuoreena ja viikon vanhana sekä käsiteltävyys. Koska koemateriaali luovutettiin testaajalle ilman korvausta, ei hintaa tällä kertaa arvioitu ollenkaan. Tuloksissa leivät esiintyvät nimillä: "Marski" ja "Luomu".

TESTITULOKSET:

1. PAKKAUS (max. 30- pistettä)

"Marski" on pakattuna muovipussiin (PE-LD), mikä ei nähdäkseni ole leipäpakkauksena optimaalinen ja sen hävittäminen kasvattaa jätevuorta. Polttamista ei suositella. Teollinen aspekti huomioonottaen ehkä kuitenkin järkevä ratkaisu? "Parasta ennen"-päiväys pussinsulkijassa. Visuaalisuutta edustavat kolmiväripainatus ja ruistähkäkuvio.15 -pistettä.

"Luomun" pakkaumateriaali on valkaistu paperi varustettuna läpinäkyvällä muovi-ikkunalla.
Helppo hävittää polttamalla. Kaksiväripainatus ja myös Marskin tapaan ruiskuvio. Tuo jotenkin "kotikutoisen" mielleyhtymän? 22-pistettä.

2. KOOSTUMUS (ja tuoteseloste) ( max.  80-pistettä)

"Marskin" tuoteselosteesta käy ilmi, että leivonnassa on käytetty vehnäjauhoa, mikä kyllä rokottaa pisteitä aika tavalla, onhan kyseessä nimenomaan "ruisleipätesti". Itse pakkausmerkintä on täydellinen ravintokuitu- ja rasvahappokoostumuksineen, mitä seikkoja valveutuneet kuluttajat arvostavat. Suolana on käytetty terveellisempää mineraalisuolaa (0,7%). 50-pistettä.

"Luomu" koostuu luomuruisjauhoista, vedestä hiivasta ja suolasta. Muuta koostumustietoa ei pakkauksesta sitten löydykkään, tämä vie pisteitä. 65-pistettä.

3. MAKU TUOREENA JA VIIKON VANHANA ( max. 100-pistettä)

"Marski" maistuu tuoreena hyvältä, niin kuin leivät yleensäkkin. Vähän vanhetessaan säilyttää hyvin pehmeytensä, ilmeisesti leivontaan käytetyn vehnän ansiosta. Kuori kovahko, mutta ei häiritsevästi. Hiukan jäi kaipaamaan ns."vanhan" ruisleivän nahkeutta ja puruvastetta. Erinomainen leikkeleiden ja juustojen aisaparina. 90-pistettä.

"Luomu" on maukas leipä niin tuoreena kuin hiukan kuivahtaneenakin. Myös "Luomun" osalta jäi hitusen kaipaamaan nahkeutta ja puruvastetta. Ehkä olisi pitänyt vielä kuivattaa koemateriaalia hetken; loppuivat vain pahus vieköön kesken! Hyvä leipä aterialle kuin aterialle. 90-pistettä.

4. KÄSITELTÄVYYS (max. 50-pistettä)

"Marski" osallistui kokeeseen valmiiksi viipaloituna, mikä käsittely antaa kiireiselle käyttäjälle monta ylimääräistä sekuntia päivän mittaan. Samoin murustelu vähenee. Samaa leipää saa myös perinteisenä kiekkona, jolloin kovahko kuori saattaa aiheuttaa hiukan hankaluuksia. Nyt kuitenkin täydet pisteet käsiteltävyydestä. 50-pistettä.

"Luomu" luottaa ajattomaan limppumuotoiluun. Leikattavuus on silti saatu säilymään kohtalaisen hyvänä, eikä kuorikaan ole liian kova. Kiireinen aamupalan väsääjä arvostaa silti enemmän viipaloitua tuotetta. 40-pistettä.

LOPPUTULOKSET:

1. Puumalan leipomon luomuruisleipä: 217-pistettä (max. 260)
 + Täysrukiinen koostumus
 + Paperinen pakkaus
 + Luonnonmukaisesti viljellyistä jauhoista
 - Tuoteseloste ei täytä ajan vaatimuksia
 - Viipalointi on nykyaikaa 

2. Marskin rukiinen arinaleipä: 205-pistettä (max. 260)
 +
Valmiiksi viipaloitu
 + Asiallinen tuoteseloste
 - Vehnän käyttö
 - Pakattu muovipussiin

Molemmat leivät ovat erinomaisia ruokaleipiä ja ylittäessään 200-pisteen rajan ansaitsevat kiitettävän arvosanan. Ettei menisi ihan kehumiseksi, niin molempien limppujen mausta jäi kuitenkin kaipaamaan jotakin erittäin vaikeasti määriteltävää...?

Hartsu (5.10.2007)


TARINA  VIROLAISKYNIEN TAKAA:

Lomaillessamme taannoin Kolilla tapasimme Virolaissyntyisen pariskunnan. He ovat olleet jo yli 20-vuotta maanpaossa Stalinin vainoja, viimeiset 10-vuotta piileskellen jostain kumman syystä Juukassa. (eli niin kuin he itse sanovat: Nuukassa).
Ja tarinamme alkaa: aurinkoisena kirpeän kuulaana syyspäivänä valloitimme Ukkokolin. Nautimme näkymistä ja ansaitusta konjakista 347 metrin korkeudessa. Korkean paikan kammosta emme edelleenkään nauttineet. Seuraamme liittyi  rottinkisauvoja tuulimyllyn siipien lailla viuhtonut pitkä, hoikka herrasmies mustasankaisissa silmälaseissaan, ruudullinen pikkutakki päällä, solmio kaulassa ja Kaubamajan verkkarit jalassa. Mainittakoon, että herrashenkilön liikehdintä muistutti kaukaisesti sauvakävelynä tunnettua kuntoilulajia. Saatuaan elvyttävän kulauksen ruskeaa huihai juomaa, hän loihe virkkomaan kutakuinkin näin: - Mul ol eile pudel Viru Vägev, nyt mul on kange ahistus. Kas ma saanu ole pehme pohmelus? Tätä mahdollisuutta vielä pohdiskellessamme, paikalle saapui  höyryveturin lailla puuskuttava, herkällä, eteerisellä tavalla Outi Heiskasta muistuttava naishenkilö pukeutuneena virolaisnaisen urheiluasuun, eli korkokenkiin ja lyhyehköön hameeseen. Hento "Vana Talinn"-liköörin tuulahdus täydensi vielä kuvaa hienosta virolaisrouvasta. Pikaisten esittelyjen jälkeen paljastui, että herrasmies oli Kalju Kuulaste ( ensimmäisen u:n päällä kuuluu oikeasti olla sellaiset pikkupisteet..) Viron kansallisrunoilijakilpailussa kärkikymmenikköön sijoittunut sanataiteilija. Nainen taas oli Ainu Luunapp, myöskin runoilija/asetelmataiteilija, sekä Kaljun innoittaja. Hetken jutustelun jälkeen lähdimme yksissä tuumin laskeutumaan kohti "perusleiriä", eli hotelli Kolia. Matkalla uusi tuttavuutemme esitteli meille myös paikallisen erikoisuuden, eli "runonlausujan katoksen". Tuossa pärekattoisessa luomuksessa myös taiteilijaystävämme tekevät "luomisentyötään" aina Kolille uskaltautuessaan. Laskeutumisen aikana kävi myös ilmi , että virolaispariskunta on viimeaikoina innostunut keräämään talteen hiukan modernimpaa Pohjois-Karjalaista kansanrunoutta, oivana lähteenä mm. Kolin Nesteen miesten ahistus/vitutustarina-aarteisto. Lönnrothan oli hoitanut kasaan sen vanhemman materiaalin...  Kalju totesikin Nuukalaisen hengen/hengettömyyden olevan aistittavissa kiusallisen hyvin hänen uusimmissa runoissaan.
Tarina lipsahtaa tässä vaiheessa jostain syystä jo aamuyölle, jolloin Virolais-Suomalaisen yhteistyön merkeissä teimme kulttuurivaihdollisen sopimuksen, että he alkavat HRI-tuotannon "Nuukankirjeenvaihtajiksi". Samassa yhteydessä saimme Kaljun vakuutetuksi siitä, että "Isä Aurinkoinen" on sekä ruumiillisesti että henkisesti kuollut Eestin maasta. Vanhan kauppiaskansan jälkeläisinä taiteilijat saivat meidät lupaamaan, että julkaisemme hengentuotoksiaan sivuillamme korvaukseksi vaivannäöstään. Lisäksi lupasimme joka joulu ostaa Ainulta kanervakoriasetelman, joita hän parantumattomana esteetikkona tekee lisätienestikseen. Ovat muuten oikeasti kauniita, esim. tienristeys Juukan ja Polvijärven  välillä, hiukan ennen Polvijärven keskustaa, on Ainun "stailaama".
Eli näin Euroopan yhdentyminen iskee myös Hartsun sivuille! Ainun ja Kaljun runoudesta saamme nauttia viikottain etusivun "Viikon runo" -osiossa. Tähän loppuun vielä Ainun herkkä syysruno:

"On kylm ilm,
 meri on tormine.
 Puhub kange pöhjatuul.
 On sygis."
 
- Ainu Luunapp 2007

Kirjoittivat Harri ja Paula
10.11.2007



   V. NEUVOSEN JALANJÄLJILLÄ 


 Kuten tarkkaavaiset lukijat / kuulijat huomasivat, pitkäaikainen luontoradion juontaja,  toimittaja Veikko Neuvonen jäi eläkkeelle. Täyttääksemme hänen lähtönsä aiheuttaneen  tyhjiön, ajattelimme listata teille muutamia Suomen talvilaulajia. Luontohan on ainakin  allekirjoittaneille erittäin lähellä sydäntä. Tutkimuksemme oli vaativa, aikaa sekä hyviä  hermoja kysyvä. Kuluvan talven vähälumisuus esimerkiksi vaikeutti suuresti ääninäytteiden  hankintaa. Sinnikkyytemme ansiosta saimme kuitenkin työmme päätökseen. Nyt meillä on  ilo jakaa tuorein tutkimus isänmaamme linnustosta kanssanne! Aineistossa on ensin kunkin  linnun tyypillinen lauluääni, sen jälkeen luonnehdinta lajista ym. tietoa..

 SKRAAP SKRAAP SKRAAPVOIVITTU SKRAAP SKRAAP:

 - laulaa vuorokaudenajasta riippumatta. Hyvin yleinen, esiintyy koko Suomessa.

 - tyypillisen laulun jälkeen kuuluu usein ikään kuin moottorinääntä TAI  moottorin  käynnistysääniä sekä väliosan laulantaa

 SUIH SUIHHAVUJAPERKELE SUIH SUIH:

 - laulaa milloin vain valoisan aikaan, ei yleensä yöllä. Levinnyt koko Suomeen, valitettavasti.

 - parvet kokoontuvat monta kertaa talvessa yhteislaulutilaisuuksiin, jotka keräävät myös  runsaasti bongareita.

 - laulua ei yleensä kuulu pakkasmittarin näyttäessä liikaa miinusasteita

 BZZRH BZZRH SUIH KLONK:

 - asutuskeskuksissa ja niiden lähettyvillä esiintyvä erittäin kovaääninen talvilaulaja

 - laulaa vuorokaudenajasta riippumatta, ääntä ei koskaan kuitenkaan kuule silloin kun  toivoisi

 - harvinainen näky toisinaan, aivan kuin olisi häviämässä oleva laji.

                                            ----

 Lisää luontoon liittyviä tutkimuksia on tulossa! Veikon perintö velvoittaa!

 Iloiset Ornitologit

 Hartsu ja Pieru- täti                                                                                                             17.12.2007

 ITKUVIRSITUTKIELMA

 Tilaustyönä tehty itkuvirsi herätti allekirjoittaneen kiinnostuksen tutkia tarkemmin äänellä  itkemistä. Hämmästys olikin suuri, kun karjalaisena perinteenä pidettyä taiteenlajia löytyi  myös muualta maailmasta.
 Tutkimuksen kohteeksi poimittujen itkuvirsien aiheet olivat samankaltaisia. Kansallisia "  sävyeroja" kuitenkin löytyi. Etenkin karjalaista alkuperää olevissa laulelmissa oli  havaittavissa, surusta ja tuskasta huolimatta, positiivisuus ja vankkumaton usko  tulevaisuuteen.Esimerkiksi ruotsalaisissa ja amerikkalaisissa itkuvirsissä taas oli selkeästi  ilkeämielinen sointi.
 Oma lukunsa on taas Lähi- idän itkuvirsiperinne. Siellä toiminta on nykyään jopa  ammattimaista: Itkijänaisia kiertää tilaisuudesta toiseen, usein "juhlan" aiheena on jonkun  itsemurhapommittajan paratiisiin pääsy. Samoja kasvoja voi nähdä jopa YLE: n TV-  uutisissa "siginaalin" ollessa suotuisa. Harjaantunut silmä erottaa kuulematta, onko kyseessä  uutiset esim. Pakistanista vaiko Israelista. ( israelilainen itkijänainen lyö laulaessaan  rintoihinsa, kun taas pakistanilainen rytmittää jollotustaan päähänsä kohdistuvin iskuin)
 Seuraavassa esimerkki virsiä Suomesta , Ruotsista ja USA: sta.

 Suomi: Petetyn itkuvirsi

 Pakkanen hyydytti
 auton tielle
 ja kengästä katkesi korko.
 Tapaus toi mulle
 pahan mielen,
 mietin jo oonko orpo.

 Ukkoni karkasi
 nuoremman matkaan,
 vaikk' vara ois' parempi vanhas'.
 Hyvä oli kun
 lähtikin hatkaan,
 äijä oli
 ku liikavarvas.

 Piruako näitä
 tässä siis itken,
 laitetaan elo jo
 uusiks!
 Vanhan rakkaan
 mielestä kitken,
 kuvittelen ulkohuusiks'!
    _________

 Ruotsi: Saattoväen itkuvirsi

 Onpa hyvä kun
 naapurin Åke
 otti ja kuoli,
 loppui akkaparaltansa
 monenmoinen huoli.

 Monta monituista vuotta
 rouva passasi
 sitä juoppoo,
 riemumielin täytämme
 nyt Åken hautakuoppoo.

 Hei, saattoväki
 monttu täyteen ja
 pullakahvit juomaan.
 Kukaan ei nyt ehdi sureen,
 pannaan Åke Luojan huomaan.

 Åke oli sellanen kelmi,
 vois' tulla vaikka aaveeks',
 vaan haudassa ei enää telmi,
 jää viinaryyppy haaveeks'.

 Hei, saattoväki....

    _________________

 USA: Perinnönjakajien itkuvirsi

 Amelia- tätimme,
 sä eukko nukkavieru,
 niin pohjaton on surumme,
 pääs' sulta kylmä pieru.

 Rahakirstun päällä istuit
 niin kuin vanha jäärä.
 Nyt päästään varat jakamaan,
 onko ilomme siis väärä?

 Elinaikanasi olit saita,
 nuuka noita- akka,
 päälläs' vanha laamapaita,
 mokoma harakka!

 Varmaan käännyt haudassa,
 kun potti pannaan sileeks'.
 Tuhlaamme nasta laudassa,
 törsyystä tulisit kai kipeeks'?

 Kiitos sulle, täti- kulta
 tästä mammonasta!
 Olkoon päälläs'
 kevyt multa,
 pois mennään suremasta.

   _______________________

 Tippa linssissä,

   Pieru- täti
 (2.1.2008)
   Itkijöiden Itkijä

 SUURI TYÖVÄENLAULUTUTKIMUS
 
 Pieru- täti teki taas uhkarohkean peliliikkeen, ja lainasi kirjastosta tupla- cd:n " Poliittisten  laulujen parhaat". Piittaamatta virkailijan merkitsevistä katseista täti kysyi vielä, olisiko  valikoimissa ko lauluihin liittyen laulukirjaa. Eipä ollut. Noh, jos galluppeja tehdään 10  ihmisen otannalla, voi työväenlaulujakin tutkia 2 cd:n perusteella...

 Havaintoja:
 -levyjen nimet olivat 1970- luvulla kuvaavia: " Lautanen Guatemalan verta" , " V.I.Lenin" , "  Berliini järjestyksen kourissa" , " Porvari nukkuu huonosti".  ( hemmetti, siinäkö syy  univaikeuksiin??!)
 -yhteys punkkiin tulee esiin biisien lyhyydessä. Keskimäärin jollotusten pituus oli em levyillä  2.20. Tutkimusten kohteena olleista lauluista oli pisin KOM- teatterin esittämä " Savolainen  balladi" ( 4.56), jonka senkin pystyi kuuntelemaan kokonaan, koska se oli niin korni  tekele.  Lyhyin teos taas oli Kaisa Korhosen tulkitsema " Kommunismin ylistys" ( 1.13).  Liekö aatteessa ollut niin vähän hyvää, että pitempää biisiä ei syntynyt? ( sori, ei pysty  enempää! )
 - etenkin Chydeniuksen tuotoksissa oli ärsyttävää huiluntilutusta enemmän kuin tarpeeksi.
 -lauluissa oli korostetusti esillä kurjuuden metafora vastaan herruuden röyhkeys.
 -ärsyttävää oli " pikkupioneerien" valjastaminen laulamaan aatteesta, josta eivät varmasti  ymmärtäneet mitään. Tosin joutuihan allekirjoittanutkin laulamaan kirkkomusiikkia, halusi tai  ei....Eli ei.
 -kuinkahan moni artisteista oli liikkeellä tosimielellä? Kuinka moni oli " wanna be  kommareita" ?
 -solidaarisuus ja rauha ovat ihan jees!

 Muutamia säkeitä:
 " Oli pelto, mökki ja työ,
 maa oli hyvä
 ja riisi kasvoi.
 Vaan eipä se kasvanut kansalle,
 se kasvoi Saigonin herroille."
 - Meripioneerit: "Oli kerran pikkuinen poika" (2.19)
 -Onko mikään maailmassa muuttunut??

 " Jeesus oli sittenkin
 vain yksi ihminen,
 mutta Rooman orjalauma
 tuhatlukuinen."
  Mauno Blomqvist: "Laulu Spartakuksesta" ( 2.51)
 -Kaikkien paatoksillisten laulujen isoäiti!

 Kokoelman ehdoton helmi oli Meripioneerien " Lenin- setä asuu Venäjällä! Kuunnelkaa ja  repeilkää! Täti suosittelee lämpimästi!

 Pieru- tätiä jäi askarruttamaan, miksei porvaristo ( ökysellaiset ja suomenruåtsalainen  herraskansa) ole tehnyt omia laulujaan!? Niistä aiheistahan olisi saanut aikaan myös tosi  provosoivia...
 Demokratian / tasapainon vuoksi on pakko duunata jonkinlainen porvarikäännös vaikkapa  Kristiina Halkolan esitämään lauluun " Valdemar Mäkinen" , (2.08). Alkuperäinen VM oli  ammatiltaan poraaja...

 Johtaja Valdemar Mäkisen
 sydänlihasta kouristaa.
 Hän herää yöllä hätkähtäen,
 sillä vielä ei levätä saa.

 Niin paljon on nöyryyttämättä,
 valtaa vieläkin köyhillä on.
 Vielä kansaa on alistamatta,
 rahanhimo on pohjaton.

 Hän on kuullut sanottavan,
 ja on itsekin sanonut,
 että hänen ammatistaan päästään
 nelikymppisenä eläkkeelle,
 aniharva kärsii työstä
 vanhuuseläkkeelle asti.

 Niinpä Mäkinen rahanhimossaan
 lähtee aamulla saneeraamaan.
 Mäkisellä ei vähään aikaan
 ole varaa edes lomailemaan.

 Hän ei omastaan luovu,
 hän ei viitsi miettiäkkään,
 miten kanssaihmiset
 selviää ilman työtä, leipääkään.

 Hän on kuullut sanottavan
 ja on usein itsekin sanonut,
 että vasta hänen asemassaan
 on ihminen arvossaan.

 Hän on kyllä nähnytkin niitä,
 joilta on vienyt leivän suusta,
 mutta rahan perässä
 on ahneen pakko juosta.

 Hän on kuullut sanottavan
 ja on etenkin itse sanonut,
 että rahan ja vallan on
 hyvä keskittyä harvoille
 ja valkoisille,
 köyhät tulisi kyykyttää
 lopullisesti.

 Siis hän on riistänyt ikänsä kaiken,
 palkan laskea voi yrittää.
 Mutta Mäkisen tilinpäätös
 kyllä plussan puolelle jää..


 Että tällaista syvältä? luotaavaa tutkimusta tällä kertaa....Pitäisköhän vaikka alkaa  tekemään töitä enemmän, ettei jäisi aikaa kaikenlaiselle puuhastelulle!!??

 Pieru- täti, erittäin epäpoliittinen epähenkilö


SUURI "GRAFFITI BY RANTASALMI"- TUTKIMUS:

 Rantasalmi kantaa pienestä koostaan huolimatta merkittävän kulttuuripitäjän mainetta  harteillaan eikä syyttä: on  musiikkiteatteri, on useampi harrastajateatteri,  puhkupilliorkesteri,  kirjoittajayhdistys,  kuvaamataideyhdistys, rock-bändejä ja vaikka  mitä. Jotta lista olisi  täydellinen, meiltä  löytyy myös pieni joukko graffititaiteen ( ts.  julkisten pintojen  töhrimisen) harrastajia. Seuraavassa artikkelissa syväluotaamme heidän  teoksiaan ja  yritämme ennakkoluulottomasti tulkita sitä sanomaa, minkä he koettavat  töittensä kautta välittää kaikille taideharrastajille.

 Graffiti 1.
 Sijainti: Linkkitornin huoltorakennuksen seinä.



 Nimimerkki: "Fuck satan" käsittelee pentagrammia mielestäni raikkaasti ja huolitellun  tyylikkäästi. Klassisen töhrinnän edustaja.

 Graffiti 2.
 Sijainti: Vesitornin kuve.



 Tässä on taiteilija käyttänyt spraymaalin asemasta nykynuorison suosimaa tussiteknikkaa.
 Kiva ja viimeistelty kuva!

 Graffitit 3 ja 4.
 Sijainti: Useita ympäri kylää, sähkökaappien kupeissa, seinissä jne.

   
 Nimerkit "Ukkeli" ja "Black cat" kuuluvat ns. "reviirinmerkkaajiin". Heidän töitään on  ihailtavana useassa eri paikassa pitkin kirkonkylän aluetta.

 Graffiti 5.
 Sijainti: Kosulanlammen lintutorni.



 Nämä "Vanhan liiton" teokset alkavat olla jo harvinaisuuksia! Piristävä poikkeus yleisestä  töhrylinjasta. Toteutettu äärimmäisen vaativalla lyijykynätekniikalla. Tekijä: Juho, vanha  natsi.

 Graffiti 6.
 Sijainti: Kevyenliikenteenväylä, Ruutananharju


 Esimerkki kantaa-ottavasta graffitista. Tässä taiteilija vastustaa mopoilua ja  talvikunnossapitoa.

 Graffitit 7 ja 8.
 Sijainti: Lumihanki

                                                                    
 Kertakäyttökulttuuri yleistyy myös graffititaiteilijoiden keskuudessa. Esimerkit "Vililtä" ja  "Ticolta". Lumihankeen tehty töhry on ympäristöystävällinen, elää aikansa ja häipyy sitten  pois!


 Monipuolinen nuorisokulttuuri on pienen maalaiskunnan rikkaus.Yhteiskunta sääntöineen  ja rajoituksineen ei vain aina ymmärrä nuoren taiteilijanalun luomisentuskaa. Esimerkiksi  Ruutananharjun makkaranpaistolaavun seinään suurella vaivalla tehty hakaristiaiheinen  hiilipiirros on menty kunnan toimesta ylimaalaamaan, todennäköisesti ilman taiteilijan  suostumusta! Tällä tavallako kannustamme nuorisoa ilmaisemaan itseään? Onko sanonta:
  "Antaa kaikkien koirien kakkia" sittenkin pelkkä kulunut fraasi?

 Hartsu-herra 29.3.2009



KÄKITUTKIELMA:

  Jostain syystä juuri käki on maamme linnuista se, mikä on kirvoittanut verbaalisesti    nokkelan  kansamme keksimään kaikenlaisia sanontoja ja vertauksia. Liekö tähän syynä  käen muista linnuista poikkeava ääntely, vaiko sen erikoinen tapa munia toisten lintulajien  pesiin, jäänee arvoitukseksi. Sen sijaan voimme tarkastella miten käki habituksellaan on  rikastuttanut rakasta suomen kieltämme.

 1. Sanonta: Nyt käki minut paskansi!
     Käytetään kun asianomainen henkilö joutuu pulaan jonkin asian johdosta.
     Esim. jos asuntolaina erääntyy tilin ollessa rutikuiva, tai jos huomaat ohittaneesi liikkuvan
     poliisin partion huomattavaa ylinopeutta ajaen. Erittäin monikäyttöinen lausahdus!

 2. Sanonta: Nyt kukutit viime käkes!
     Voidaan käyttää sanallisena tehosteena esim. turpaanlyönti tilanteessa. Myös  
      huonokuntoisesta ihmisestä saatetaan mainita: "On tainnu Reiska kukuttoo viime käkesä"

 3. Sanonta: Kännissä kuin käki!
      Tässä parjataan lintuparkaa ihan syyttä suotta! Vai onko kukaan oikeasti nähnyt    
      alkoholia liikaa nauttinutta käkeä? Tilhien ryyppäämisestä sentään on visuaalistakin
      todistusmateriaalia.

 4. Sanonta: Käy kuin käkikello / Käy ja kukkuu.
       Ilmeisesti käellä on kansan keskuudessa luotettava maine. Sanontaa käytetään usein
       mm. käytetyn auton myyntitilanteessa.

 5. Sanonta: Onpa siinä käetön mies / nainen!
       Käen omistaminen liitetään kätevyyteen ja kyvykkyyteen. Sanontaa käytetään
       kuvaamaan onnetonta tumpeloa, joka on ottanut / joutunut ottamaan hoitaakseen                  tehtävän, johon häneltä puuttuuvat täysin henkilökohtaiset edellytykset.
        Mm. poliitikoista puhuttaessa käytetään usein tätä sanontaa ja ihan aiheellisesti.

  Käki on kautta aikain liitetty erityisesti karjalaisuuteen. Pohjois-Karjalan maakuntalintuhan
  on itseoikeutetusti juuri käki. Kyseessä olevan heimon sanallisesta perinteestä löytyy  
   runsaasti viittauksia tarkasteltavana olevaan lintuun. Esim. lyriikoista: "Gas Garjalan  
   gunnahil gägöset gugsii". Ja evakkoperinteestä: " A ku myö Karjalast lähettii, ei meil
   ollu ku käet taskussa."
   Perusteilla oleva SEHJ ry ( Suomen elatusvelvollisuutensa hoitamatta jättäneet ) on myös      ottanut juuri valmistuneeseen logoonsa käki aiheen. Merkissä aistii väkevän symboliikan,  
   sillä jättäähän käkikin jälkeläisensä muiden huollettaviksi.
    Kaikki varmaan tietävät uskomuksen, minkä mukaan kuulemasi käen kukahduksien
    lukumäärä korreloi suoraan elinikäodotustasi vuosissa. Tämän uskomuksen paikkansa
    pitävyys taitaa kuitenkin olla koko lailla kehno. Sen mukaan tutkimuksen laatijakin
    olisi jo "kukuttanut viime käkensä"... ja vielä useampaan kertaan! Kukkuu!

     
 
 
 SEHJ ry:n logo

 Hartsu-herra 9.5.2009



RIISTORUOKAA SYKSYN SYNKKYYTEEN

 Jos koskaan, niin näin syksyllä maistuu rehellinen ja konstailematon riistoruoka. Jos et itse  ole aikaisemmin kokeillut riistoruokia niin eipä hätää. Seuraavassa on esitelty ikään kuin  vinkiksi Ripaojan Riistoravintola ky:n parhaita reseptejä:

1. SISKOLLE MUSTAA MAKKARAA

 Toimi näin: ota lautaselle pitkä pätkä mustaa makkaraa sekä selvästi lyhyempi pötkö  vaaleaa siskonmakkaraa. Siirrä halveksuntaa osoittaen musta makkara syrjään lautaselta ja  nauti jäljelle jäänyt siskonmakkara. Näin saat makunautinnon lisäksi myös hyvän,  isänmaallisen mielen!


2. THAIMAAN PUOLUKAT

  Eksoottinen makunautinto keskellä pimeintä pohjolaa! Thaimaalaisten poimijoiden  vaihtelevasta  ammattitaidosta  johtuen annos saattaa sisältää paitsi puolukoita,  myös  lajitelman kaikkia  punaisia luonnossa esiintyviä marjoja. Homman viehätys piilee siinä, että  osa näistä on  myrkyllisiä, mm. näsiä , oravan- ja sudenmarja. Koskaan ei voi  tietää  osuuko kohdalle?!
 Lisäbonuksena on annoksen edullinen hinta verrattuna suomalaisten poimimiin marjoihin.
 Rohkeimmat voivat kokeilla myös Thaimaan sieniä. Ehdottomasti omalla vastuulla!


3. EROTETTUA LESBOA LAPIN KANSAN TYYLIIN

  Toimi näin: tilaa kaksi naudan ( lehmää ) pihviä. Saatuasi annoksen, nosta hirveä meteli  siitä, että miksi molemmat leikkeet ovat lehmää!? Tiedota hovimestarille olettaneesi ilman  muuta, että toinen tilaamistasi pihveistä olisi sonnista lähtöisin! Ole valmis menemään  oikeuteen  puolustamaan näkökantaasi.


4. ROMANIALAINEN KERJÄLÄISOOPPERALEIPÄ

 Toimi näin: pukeudu romanialaiseksi ja mene kerjäämään johonkin julkiselle paikalle, missä  liikkuu paljon ihmisiä. Koeta valita paikka siten, että herätät mahdollisimman paljon  kiusallista huomiota. Saatuasi riittävästi rahaa kokoon, voit mennä Savonlinnan  Seurahuoneelle  nauttimaan oopperaleivän. Huom! Koska joudut luovuttamaan 99%  kerjäystuotosta jollekin kotimaiselle rikollisjärjestölle, voit joutua tyytymään lörtsyyn nakilla.


5. VOISSA PAISTETTU RYSSÄ

 Riistoruokien klassikko! Voit keventää annosta käyttämällä voin sijasta Suomenlahdella  seilaavasta venäläistankkerista päästettyä jäteöljyä. Kypsyy aika hitaasti  byrokratiamarinadinsa takia, mutta valmistusaikaa voi halutessaan huomattavasti lyhentää  sujauttamalla lorauksen lahjusta sopiviin väleihin. Mausta lopuksi nokareella lyijyä ja  ripauksella Petsamon nikkeliä. Annoksen hinta suhteutuu voimassa olevaan puutullitaksaan.


6. ALIVALOTTUNUTTA SAVUNAHKAA

 Eräänlainen ällöttävän rasvainen lettu, mikä kaulitaan käyttäen karvaista rannetta,  "ählämimusan" soidessa häiritsevästi taustalla koko ajan. Sekoitetaan joukkoon vahva  rahanpesuepäily. Tarjoillaan kysymyksen: "Syö täälä...mukana"?, kera.


 7. JUOKSE SINÄ TUMMA!

 Perinneruoka Mikkelin torilta parin vuosikymmenen takaa! Pesäpallomailalla mukuttelu saa  ruoan maistumaan erityisen murealta. Varo keklua.

 8. ROMAANI MOUSSE ( lausu: "Mosse" )

 Nykyään harvoin tarjolla pääraaka-aineen vaikean saatavuuden takia!
 Valmistus on helppoa: otetaan yksi Mousse ( "Mosse" ) ja täytetään se kirjoilla
 ( romaaneilla ). Tämän jälkeen ajetaan koko roska raveihin tai markkinoille maustumaan.


9. HOMO-PEKAN KOTIINPALUU

 "Kun Homo-Pekka maailmalta kotio palasi, oli seljässä hällä Andersson!"...eli kaksi  ruotsalaista leikettä selättäin.

10. PALAUTETUN KARJALAN PAISTI

 Toimi näin: ota sopiva annos isän perintönä saatua ryssävihaa. Sekoita se Neuvostoliiton  rippeisiin ja kuumenna samalla uuni 1991:een asteeseen. Poista presidenttiluettelosta  Koivisto ( myös Halosen voi poistaa ). Kiristä seosta hieman kaasuputkiluvalla. Hiillosta  myös Putinia ja Medlevenskiä. Tähän mennessä paisti ei ole vielä koskaan onnistunut,  mutta ehkä joskus...ehkä joskus.

 Tässä vain muutama esimerkki riistoruokien monipuolisesta tarjonnasta. Jos et näistä löydä   sopivaa, voit toki säveltää itse uusia reseptejä. Tarvitaan vain ennakkoluuloista ja  kaikenlaiseen "kyykytykseen" taipuvaista mieltä...ja sitähän löytyy meiltä jokaiselta!

 Hartsu-Herra  12.9.2009



SUPPEAHKO JOHDATUS OLUEN MAAILMAAN

 Lokakuisena perjantai-iltana kokoontui arvovaltainen testiryhmä maistelemaan jaloa  mallasjuomaa ja tarkastelemaan hiukan syvällisemminkin olutkulttuurin integroitumisastetta  Pohjolan karuihin olosuhteisiin. Laatupaneelin kokoonpano oli seuraava:
 Harri L, Maija R, Hartsu-herra ja Pieru-täti.

 Tilaisuuden johdannoksi kuunneltiin Harri L:n - jo paikallisen elin- ja olut-tarvikeliikkeen  kassalla aloittama- esitelmä siitä, mihin laatuseikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota  olutostopäätöstä tehtäessä. Alustuksen keskeinen anti oli, että tuoteselostus kannattaa  lukea tarkkaan, sillä laatutietoinen olutmaistelija ei hyväksy juomaansa yhtään  elintarvike-E:tä, eikä myöskään lisättyä tärkkelystä. Ainoat hyväksyttävät aineosaset  oluessa ovat: ohramallas, vesi ja humala. Esim. Saksassa tämä koostumus on laissa    määritelty. Kaikki kotimaiset "salkkulaagerit" sisältävät tärkkelysboosterin, millä saadaan  hintaa edullisemmaksi, mutta erittäin lihottavana aineosasena tärkkelys saa myös olutvatsan  kasvamaan vielä normaaliakin nopeammin! Tämä tiedoksi saatettakoon...
 Kaikki varsinaiset testimme oluet sisältivät vain em. "sallittuja" aineosia. Verrokkina toimi
 Lapin-Kulta III, johon on lisätty ohratärkkelystä valmistusvaiheessa.
 
 TESTITULOKSET:

 LÖWENBRAU, SAKSA:
 - ei kuutta tuntia kauempaa rakossa olleen kusen väristä
 - neutraali terassiolut

 PREMIUM PILS, BELGIA:
 - nestehukkaisen kusen väristä ( aika tummaa )
 - maku täyteläinen
 - lasissa vähemmän (?)
 - kitkerähkö?
 - särmää ?
 - hinta / laatusuhde kohdallaan.

 OLVIN TUMMA LAGER, SUOMI:
 - laskehtiva vaahto
 - hieman kahvimainen väri
 - "treeniolut" matkalla tummien oluiden maailmaan

  LAPIN KULTA III, SUOMI:
 - tummahko ?
 - Åke Lindman, ummehtunut
 - Harri L on näppärä

 Muita testin kuluessa esiintulleita seikkoja ja kommentteja:
 - Maija on täyden kympin kaljamaisteri. Kantavierrekirja löytyy!
 - kolmannen kaljan jälkeen Harri L riisui vaatteitaan
 - Harri L on ollut myös ravintolapäällikkönä
 - Maija on drinkkimestari
 - "Olemme eri tiloissa sisällä tai pihalla." ( huom! Tämä lausahdus ei millään tavoin liity Matti     Nykäseen! )
 - Paulan mielestä on hankalaa jos kalja loppuu
 - Maija on tervejärkinen, kaikkien kanssa väitellyt tohtori

 

 Kuvassa testiraadin jäseniä.

 Edullinen hinta ei tarvitse olla ainoa valintakriteeri olutpäätöstä tehtäessä.Ennakkoluuloton  kokeilu saattaa avata tässäkin asiassa kokonaan uuden maailman. Saattaa jopa käydä niin,  että laatu alkaakin korvata määrän, mikä lienee oluen kyseessä ollessa  pelkästään  suotavaa.
 Hartsu-Herra 9.11.2009


UUDEN SADON VIINIT SAAPUIVAT!

Intiaanireservaatista tiedotettiin savumerkein, että uuden sadon viinit olivat saapuneet Haminan Alkoon! Ja kappas, myös Mikkelin Prisman vastaavaan liikkeeseen! Olihan se sitten aloitettava tämä vaativa testiurakka....punaviinillä luonnollisesti.

 LA CHAMIZA
 - kotimaa Argentiina, Mendozan kuuluisa viinialue, joka on vaan meidän suosikkeja, ei voi mitään!
- Malbec
- etiketissä lukee "polo amateur" eli lyhyen epsanjan mukaan suomennettuna poloisille amatööreille
- em pitääkin paikkansa, koska viini on aika " helppo", vaikka luokitellaan täyteläiseksi
- konstailematon, ei hienosteluviini
- väri punainen!
- jälkimaku aika voimakas
- hieman tallintuoksuinen; voisi ottaa huikat suoraan pullosta ( Pieru)
- loppuu lasista yllättävän nopeasti ( Hartsu)
- sopisi viiniksi kesäiselle eväsretkelle luonnonhelmaan; eväsleipien välissä olisi oikeata kinkkua, ei mitään lightia
- sopii melko neutraalin ruuan kanssa, patonki, tapakset
- ei kyllä tökkinyt Nippon- riisisuklaankaan kanssa
- myös voileipäkeksi aurajuustolevitteellä ja mustaherukkahyytelöllä maistui tämän viinin kera

VIENTO LATINO
- kotimaa Argentiina, taisi olla yllättäen sieltä Mendozan alueelta tämäkin
- ehkä kuitenkin kukkulan toiselta rinteeltä, sieltä missä puhaltaa kolme eri tuulta ( Trivento)
- Merlot, Malbec
- väri punainen!
- täyteläinen
- ei eväsretkiviini, vaatii siis viinilasin
- riittävästi luonnetta, olematta liian päällekäyvä
- sopii sienten kanssa, myös juustojen, ei liian voimakkaalle ruualle
- etiketissä kivoja graffitinomaisia pikkukuvia, ei kuitenkaa kirkkovenettä
- tämä oli näistä kahdesta Pierun suosikki, Hartsulle käy mikä vaan, kunhan ei tule migreeniä!
- Hartsu on muuten kehittynyt viime vuosina, parantunut vanhetessaan kuin hyvä viini ikään: ei sylje mies enää punaviinilasiin kuten vuonna nakki ja makkara eli 2006!

Kuten huomaatta, paneudumme migreeniä uhmaten ja voimia säästämättä myös viinitesteihin. Johonkinhan se passioni on käytettävä ja suunnattava: parempi tämä on kuin suunnata se vaikkapa työntekoon...ja ainakin tämä on hauskempaa...Ja sitä paitsi suorastaan laatuaikaa oman kullan kanssa!

Maksa ei vihellä! Vielä...
Pieru- täti  23.11.2010