HARRI JA PAULA "KONSAN" JA HEIMOVELJIEN VIERAINA 19.-21.7.2013:

Perjantai 18.7.2013:
Matka käynnistyi klo 600 Kouvolan matkakeskuksesta, josta moottorimarssimme oppaamme Pertti Palorannan "ajoneuvoon nouse!"- käskyn jälkeen  Haminaan tapaamaan eläkkeellä olevaa vanha rouva Ailia.
"Aili" osoittautui olevan  rynnäkkötykki Sturm Ps 531-8, joka viettää ansaittuja eläkepäiviään Haminan varuskunnan sisäänkäynnin edessä.


Tietoa Ailista

Nimen "Aili" antoi muuten vaunun ohjaajaa, ei vaunun päällikkö, kuten helposti luullaan.
Panssarijoukoissa nimeämisoikeus oli ensisijaisesti vaunun ohjaajalla, joka nimesi ajamansa vaunun vaimonsa tai tyttöystävänsä mukaan. Jos ohjaajalla ei ollut morsiainta siirtyi nimeämisoikeus vasta sitten vaunun johtajalle.
"Aililla" tuhottiin jatkosodan aikana viisi "konsa"-panssaria. Rynnäkkötykeistä eniten voittoja saavutti kuitenkin "Bubi", jonka tykin putkea koristi peräti 11-voittojuovaa ja lisäksi tilille on laskettava vielä neljä epäselvää tapausta. Nimen "Bubi" syntyhistoria on mielenkiintoinen: vaunun ohjaajalla ei ollut tyttöystävää, mutta halu nimenantoon oli silti kova. Hän oli katsellut amerikkalaisen elokuvan, jossa pääosanesittäjä hoki lemmitylleen:" I love you, baby baby!" Englannin kieltä taitamaton ohjaaja hoksasi, että tuo neitokaisen nimi "Baby" sopi antaa myös rynnäkkötykin nimeksi. Panssarimiehen englannin kirjoitustaito oli vain tunnetuin seurauksin heikko...kyse ei siis ole ohjaajan homoseksuaalisesta suhteesta "Bubiin"!
Viipurin Veikoissa suoritetun A-tarviketäydennyksen jälkeen siirryttiin itse Viipurin kaupunkiin Borsch keitolle.


Tilannekatsaus

Matkanjohtajan opastuksella käytiin läpi kesällä 1944Viipurin nopeaan menetykseen vaikuttaneita seikkoja, jotka luettelen lyhyesti tässä:
1. Kaupunkia puolustivat hätäisesti muualta siirretyt ja heikosti sitä tuntevat joukot. 2. Byrokratia ei sallinut ammustäydennystä ilman puuttuvia blanketteja. 3.Väärin ymmärretty irtautumiskäsky aiheutti pakoreaktion puolustajien keskuudessa.
Jälkeenpäin mietittynä oli ehkä onni onnettomuudessa, ettei taistelu Viipurin omistuksesta pitkittynyt? Nyt historiallinen kaupunki jäi suhteellisen ehjäksi myös meidän jälkipolvien ihailtavaksi!


Viipurin kauppahalli


Kauppa se on joka kannattaa!

Iltapäivällä oli ohjelmassa tutustuminen panssaridivisioonan vastahyökkäykseen Kuuterselässä. Alla olevassa kuvassa on maantien mutka, jossa Divisioonan komentajan poika, "Marjatta"- rynnäkkötykin ampujana toiminut korpraali Olof Lagus, tuhosi minuutissa peräti neljä "konsan" Sotkapanssaria! Tottakai tie oli silloin kapeampi ja mutkakin varmaan jyrkempi, mutta maantieteellisesti paikka on sama. Tietoa Laguksesta


"se" mutka!


VT-linjan jäänteitä Kuuterselässä


Pertsa esittää panssarimarssin Kuuterselän taistelun muistomerkillä!

Illalla majoituimme Terijoelle hotelli Geliokseen. Gelioksen taso on paikkakunnan hinta-/laatusuhteen huomioon ottaen hyvä ja sitä voi vilpittömästi suositella kaikille Terijoen kävijöille. Ainoastaan ruoka on "konsan keittiöstä" mutta sopii hyvin laihduttajille, ei nimittäin tule syötyä liikaa! Tietoa Gelioksesta


Gelios

Terijoen rannat olivat sota-aikaan tietenkin maihinnousuesteiden peitossa. Meren yli näkyvää Kronstadtin linnoitussaarta ja pienempää tekosaari Todtlebeniä pidettiin asemasodan aikaan herkeämättä silmällä mahdollisten vihollisuuksien varalta. Sama silmälläpito tapahtui tottakai myös "konsan" puolelta. Saksalaisilla oli aika-ajoin tapana pommittaa Kronstadtia. Pommitusten jälkeen tiesivät Terijokea vartioivat suomalaisotilaat, että kohta saadaan yksitoikkoisen varusmuonan höysteeksi kalasoppaa! Mereen pudonneet pommit aiheuttivat runsaasti kalakuolemia ja "saalis" ajautui yleensä etelänpuoleisen tuulen mukana Suomen rannikolle. Niitä saattoi sitten parin miehen ryhmissä käydä rannalta poimimassa. Useamman miehen porukoita ei konsa rannalla suvainnut, vaan lähetti Todtlebenin kahdeksantuumaisilla ei toivottua höystettä kalakeittoon!
Antti niemisen teos: "Tie Tali-Ihantalaan" sisältää mainion kuvauksen asemasota-aikaisen Terijoen rantojen vartioinnista.




Terijoen rantoja heinäkuussa 2013

Todtleben kuuluu muuten siihen linnoitettujen tekosaarien ryhmään, jotka Pietari Suuri rakennutti aikoinaan suojaamaan Pietaria. Saaret rakennettiin ajamalla maata hevosilla talvisaikaan meren jäälle! Esimerkki "konsan" eräänlaisesta peräänantamattomasta sitkeydestä.

Lauantai 19.7.2013:
Heti aamiaisen jälkeen lähdettiin etsimään tietä pääaseman mereltä katsottuna ensimmäisenä sijainneeseen  ns "sormenkärki"-tukikohtaan. Viimein edelliskesän kaukopartiosta tutun  "metsämarketin" yrittäjän opastuksella huonokulkuinen reitti ruostekanavalle ja sormenkärkeen löytyi. Alue on näin rauhanaikaan upea hiekkadyyni, mutta suurhyökkäyksen alkaessa sieltä löytyi massiivisen tykistökeskityksen johdosta todellinen maanpäällinen paikallishelvetti! Dyynit ammuttiin hiekkoineen ja linnotuslaitteineen sananmukaisesti pilveksi taivaalle...




Dyynejä 2013

Muutamia kuvia Sormenkärjestä
Paikalla olleen kokemana

Iltapäivällä siirryttiin patotietä pitkin Kronstadtiin ja sitä kautta Suomenlahden etelärannikolle, kohti Ivangorodia ja Viron rajaa.
"konsan" tullissa koettiin jälleen ikivihollisen tullilaitoksen kankeus ja mielivaltaisuus: parin tunnin odotus ilman näkyvää syytä verotti paitsi matkalaisten hermoja niin myös a-tarvikevarastoja! Onneksi varsinaiset tullimuodollisuudet sujuivat yllättävänkin sutjakkaasti ( kuten tapahtui myös aiemmin Vaalimaalla )
Ivangorodin rajakaupunki Viron puolella on 65 000:n asukkaan Narva. Narva-joki toimii tällä kohtaa "konsan" ja EU:n luonnollisena rajana ja vartiointi on puolin ja toisin sen mukaista. Majoituspaikkamme Narvassa oli hotelli Inger. Siisti pikkuhotelli, joka ei kuitenkaan aivan yltänyt Terijoen Gelioksen tasolle. Ennen majoittumista nautittiin vielä pikainen illallinen Narvan linnassa.


Narvan linna


Ivangorodin linna "konsan" puolella

 Syynä pikavauhtiin oli konsan tullin aiheuttama aikataulun romuuttuminen. Samalla kävi ilmi, että kaupungissa oli meneillään suuri moottoripyörien kokoontuminen, Narva-Bike. Pääesiintyjänä toimi muuan LORDI Suomesta! Prätkäporukkaa oli tästä syystä myös meidän hotelli täynnä, vaan siivosti juhlivat, ainoastaan hississä lemusi lievästi "pitkä sylki"!


Hotellin pihan prätkätarjontaa

Illalla suoritettiin vielä Viron puolen oppaamme Oiva Pohjarannan johdolla parituntinen Narvan kiertoajelu, seuraavassa sen parhainta antia:
- kävi ilmi, että Virossa toimii vielä kattavampi jokamiehenoikeuslaki kuin Suomessa! Jos rakennat esim omalle rantatontillesi huvilan, on sen rantaan jokamiehenoikeuden nojalla kellä tahansa toisella myös lupa leiriytyä!
- virolaiset ovat p-aukista kansaa ja tunnustavat sen itsekkin. Kaikki kehitys näyttää siellä tapahtuvan "teidän rahoilla" ( = EU:n rahoituksella )
- rahan puutteesta johtuen yksityiset maanomistajat ovat vastuussa mm kaavoituksesta. Paikallinen yhteisö ainoastaan hyväksyy valmiiksi tehdyn kaavan, eikä päinvastoin kuin Suomessa.
- oppaamme Oiva omistaa kerrostalohuoneiston Narvassa ja on remontoinut sen ajanmukaiseksi. Talo, jossa Oivan osakehuoneisto sijaitsee, näyttää suomalaisen mittapuun mukaan ulospäin aika ränsistyneeltä. Kysyttäessä milloin siihen toteutetaan esim putkiremontti, saadaan vastaus: sitä ei toteuteta...ei ole rahaa.
Suomen tapaista taloyhtiölakia ei Virossa ole. Sen sijaan on eräänlaisia kortteeriyhdistyksiä, jotka kyllä koettavat kerätä osakkeenomistajilta rahaa yleisiin korjauksiin, mutta...koska virolaiset ovat p-aukisia joudutaan maksuosuus mitoittamaan vähävaraisimman asunnonomistajan tasolle. Seurauksena on tietenkin ns "savolainen projekti"...aloittamista vaille valmis.
- kiinteistöä tai osaketta ei kannata ostaa Virosta välittäjän välityksellä, mikäli et halua maksaa "turistihintaa", joka on vähintään tuplat suoraan kauppaan verrattuna.
- suoraan ostettuna sadan neliön asunto maksaa itäisessä Virossa n 10 000 € ja siihen vaadittava remontti 30-40 000 € päälle.
- käytiin Narvan saksalaisella hautausmaalla, jossa on viimeisen leposijan  saanut n 15 000 Narvan alueen taisteluissa toisen maailmansodan aikana kaatunutta saksalaissotilasta. Risteihin piirrettyjä nimiä tarkasteltaessa tulee mieleen jälleen kerran sodan mielettömyys ja sen aiheuttaman inhimillisen tuskan ja kärsimyksen määrä: jokaisella hautuumaan "Horstilla ja Willillä" on ollut äiti, morsian ja perhe joka on surrut surun suunnattoman, kaukaisella Viron maalla kaatuneen omaisensa kohtalon johdosta.


Saksalaisen hautausmaan sankariristejä

- "konsa" pommitti maaliskuussa 1944 historiallisen Narvan maan tasalle. Turha toimenpide, sillä kaupunki oli jo silloin tyhjä asukkaista. Onneksi jälkipolville on saatu tehtyä pienoismalli, josta jälkipolvet saavat edes kalpean aavistuksen kaupungin barokkiaikaisesta loistosta.


Vanhan Narvan pienoismalli

- tiesitkö, että Narvassa on Jurmalan jälkeen pohjolan toiseksi upein hiekkaranta?! Kilometri tolkulla "biitsiä". Nykyinen imuruopattu Terijoki kalpenee tämän rinnalla, mutta ei täällä samanlaista "taikaa" ole!


Narvan hiekkarantaa heuinäkuisena iltana

Sunnuntai 20.7.2013:
Jos haetaan toisen maailmansodan lukuisista taisteluista sitä yhtä verisintä, on heinäkuun lopulla 1944 saksalais-virolaisten ja "konsan" välillä käyty mittelö Sinimäkien ( 3-kpl ) hallinnasta hyvä ehdokas tähän kategoriaan. Narvan lähistöllä sijaitsevalla alueella saksalaiset tuhosivat mäen päällä olleista asemistaan, mm ilmatorjunta-aseiden suorasuuntauksella, kolmen päivän aikana 30-50 000 hyökkäävää "konsaa" mäen alla levittäytyvälle peltoaukealle!
Kahdessa viikossa "konsa" menetti yhteensä arviolta 150 000 miestä! Miettikkääpä sitä hetki...


Yllä mainittu peltoaukea näkötornista kuvattuna

Mikä ihme saa sitten "konsan" ryntäämään täysin avoimessa maastossa kohti 90%:n varmaa kuolemaa?! Eikö olisi ollut järkevämpää kääntää polsut ympäri ja luikkia Uralin taakse piiloon?
1. Sotilaat olivat yleensä kotoisin köyhistä maalais- ja työläisperheistä. Heille oli luvattu voiton saavuttamisen jälkeen runsas ryöstösaalis, maata ja omaisuutta valloitetuilta alueilta. Myös naiset kuuluivat luvatun ryöstösaaliin piiriin.
2. Vodka. Kuka sitä nyt selvin päin?!
3. Perääntyjää odotti varma kuolema politrukkien komennuksessa olevien konekiväärien avustuksella. Eipä ollut "konsa"-mosurilla kummoiset vaihtoehdot...
Konsa ei saanut valtavasta ylivoimastaan huolimatta koskaan kokonaan vallattua Sinimäkien aluetta. Saksalaiset vetäytyivät sieltä myöhemmin vapaaehtoisesti, mottiin jäämisen ollessa uhkana.
Tietoa Narvan alueen taisteluista
Lisää tietoa Narvan alueen taisteluista
Alueella sijaitsee pieni museo, jossa kannattaa tilaisuuden tullessa vierailla.


Museon rekvisiittaa

Seuraavaksi tutustuttiin Sillamäen, ns. "Stalinin luokan", kaupunkiin. Sillamäe rakennettiin 50-luvulla atomitutkimuslaitoksen valiotyöläisille, tavoitteena mahdollisimman viihtyisä ja mukava asuinpaikka. Siitä nimitys "Stalinin luokka", esim rakennukset olivat korkeinta mahdollista neuvostolaatustantardia. Tavalliselle neuvostovirolaiselle Sillamäkeä ei ollut olemassa. Se oli suljettu ja vartioitu kaupunki, eikä sitä oltu merkitty edes karttoihin!


Stalinin luokkaa

Sillamäessä nautitun lounaan jälkeen ajettiin Tallinnaan, oli näet kiire jo viinakauppaan!:)
Matkalla ohitettiin mm Viron energiapolitiikan selkärangan, ns "palavan kiven" polttolaitos.
Polttoprosessissa syntyvästä kuonasta on kätevä rakentaa vaikkapa laskettelurinne, "meidän rahoillamme" tietenkin!


Kemianteollisuuden, ym kuonasta rakennettu rinne!

Suomalaiset urheilumiljonäärit ovat myös löytäneet itäisen Viron. Siellä on mm Palanderin Kallella majoitusyritys ja Tallinnaan menevän tien varrella sijaitsee suuri, 500:n lehmän maitotila, jonka pääosakkaana on ralliautoilija Tommi Mäkinen.
Jos joku ihmettelee, miksi Viron maanrakennus käyttää raaka-aineenaan lähes pelkästään valkoista kalkkikiveä, niin selitys on se, että Viron maaperästä ei muuta löydy! Kasvukerroksen alla on vain liuskemaista kalkkikiveä, tämän voi todeta hyvin esim Lasnamäen kaupunginosan kallioleikkauksista.
Suomen-lahti ylitettiin tällä kertaa Eckerö linen Finlandia aluksella. Sen buffetkattausta voi lämpimästi suositella kaikille herkkusuille!..ihanaa saada suomalaisen laatustantardin mukaista ruokaa! Kiitos Matka-Majurille ja kaikille mukana olleille!

Epilogi:
Moni ns "oikea matkailija" vieroksuu bussilla suoritettavia ryhmämatkoja, on muka jotenkin hienompaa olla reissussa ihan omin päin. Kuitenkin esim ylläkuvatunkaltaisista sotahistorianteemalla tehdyistä matkoista saa kunnon oppaiden johdolla paljon enemmän irti ja itse voi keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan matkasta ja opiskelemaan historiaa. "Konsan"-maalla reissatessa on hyvä olla myös "konsan"-kielentaitoinen henkilö matkassa, kuten nyt Matka-Majurin Elena!
On totta, että aikataulu näillä reissuilla on melko tiukka ja päivät pitkiä koska paljon asiaa pitää saada mahtumaan lyhyelle aikajaksolle, mutta se on myös kaiken vaivan arvoista. Suosittelen oppaiden johdolla suoritettavia ryhmämatkoja kaikille lähialuehistoriasta kiinnostuneille. Pikku vinkkinä: kannattaa tutustua hiukan etukäteen esim vierailuiden kohteina oleviin taistelupaikkoihin. Tämä helpottaa "eläytymistä" tilanteeseen itse paikan päällä ollessa. Netti on nykyään oiva apuväline ja vielä runsaammin löytyy sotahistoriallista kirjallisuutta.
Höysteenä voi vielä harrastaa kanssamatkustajiensa tarkkailua. Jokainen bussikunta näet ryhmäytyy yllättävän lyhyen ajan sisällä ja erilaiset persoonallisuudet alkavat erottua joukosta.
Nytkin mukana olivat ainakin seuraavat bussimatkojen perustyypit: känä, snobi, Pena besserwisser ja omituinen känisijä...jne.
Alkomahoolia ( vrt "ei Venäjällä selviä kännistä!" ) käytti kukin omaan vapaaseen tahtiinsa, eikä siitä koitunut missään vaiheessa häiriötä muille  kanssamatkustajille.

Hartsu-herra 28.7.2013
 
 Ps. voit sijoittaa "konsa"-sanan paikalle vapaasti "ryssä" jos haluat, mutta minä en sitä sitten ole tehnyt!
T: sama
"Vihollinen on tullut, ja on tuleva, konsanaan idästä!"
Tarton rauhan  rajat ovat ainoat lailliset, kaikki muu on väkivallan tuotosta.